Jääskeläisen perhe
Tervetuloa seuraamaan Jääskeläisen perheen elämää ongelmien ja palvelujärjestelmien näkökulmasta. Lue tarinat ja tutustu linkkeihin, koska lopussa on PAKOLLINEN kysely. Tarinan kommentoijana toimii lähihoitaja Hugo, joka yrittää auttaa perhettä parhaan kykynsä mukaan. Hugolla on jokaisen tarinan kohdalla oma näkemys asiasta.
 |
| Poika Simo, Äiti Marjanne, Isä Pertti, Kissa Kari ja perheen oma lähihoitaja Hugo |
Työttömyydestä se kaikki lähti...
Pertti on 50-vuotias
alkoholisoitunut perheenisä. Hänellä on vaimo, Marjanne 45-vuotias ja poika Simo joka on 30-vuotias ja asuu yhä kotona. Pertti alkoholisoitui 10 vuotta sitten kun jäi työttömäksi rakennusalalta. Pojan kanssa suhde huononi, kun Simo ei vielä 20-vuotiaanakaan suostunut muuttamaan kotoa. Tästä alkoi Pertin juominen ja väkivalta lasta sekä kissaa kohtaan. Juominen vain lisääntyi ja vaimo masentui. Pertti ei enää käynyt ulkona juuri ollenkaan paitsi sukujuhlissa jos alkoholia oli tarjolla. Hän laittoi
Simon hakemaan hänelle viinaa sillä uhalla että Simo lentää ulos kotoa. Silloin kun Pertti on selvinpäin vaimolla ja hänellä menee hyvin.
"Alunperinhän minä tutustuin perheeseen aikuisten ehkäisevän päihdetyön kautta. Minä yritin ohjata Pertin A-klinikalle ja perhetyötäkin tehtiin. Verkostokartan avulla selvitettiin lähipiiriä mutta aika heikoin tuloksin. Olin erittäin huolissani syrjäytymisestä ja väkivallan uhasta. Pikkuhiljaa Pertin ongelmat alkoivat näkyä muissakin perheen jäsenissä..." -LH Hugo
Kun alakuloisuus ottaa ylivallan, on aika depression...
Marjannen
masennus alkoi Pertin ongelmien myötä. Hän koki kovaa huolta ja vastuuta miehensä ongelmista ja huolehti vain perheestään eikä keskittynyt itseensä tai omiin murheisiinsa ollenkaan. Hän otti lopputilin töistään keskittyäkseen Pertin hoitamiseen ja hänen elämänlaatunsa parantamiseen. Pertin ongelmien vain jatkuessa Marjannen ponnisteluista huolimatta Marjanne alkoi itse vaipua masennukseen. Hän ei enää tavannut ystäviänsä tai liikkunut ulkona muuten kuin pakollisilla asioilla. Lopulta Marjanne oli todella syvästi
masentunut, hänelle ei ruoka enää maistunut ja hän vain makasi sängyssä päivät. Marjanne ymmärsi tarvitsevansa apua. Hän otti yhteyttä
Tampereen mielenterveystoimistoon ja hänet ohjattiin osastohoitoon.
Osastolla hän sai huonekaverikseen
pakkohoitoon määrätyn naisen, joka vain päivät pitkät tuijotti seinää eikä kommunikoinut Marjannen kanssa ollenkaan. Tästä Marjanne masentui entisestään, kun ei ollut ketään vertaistukihenkilöä kenen kanssa jutella. Marjannelle aloitettiin lääkehoito. Kului kaksi viikkoa, ja Marjannen huonekaveri siirrettiin toiseen hoitoyksikköön. Uudeksi huonekaveriksi hän sai 30 vuotiaan naisen, joka oli itse hakeutunut hoitoon. Hänen kanssaan Marjanne keskusteli ongelmistaan ja alkoi piristyä. Myös lääkkeet tehosivat, ja Marjannen mieliala alkoi kohota.
"No siis... Mähän tein tässä vähän niinku aikuissosiaalityötä Marjannen kanssa. Tähän masennuksenhoidon hoitoonohjaamiseen pitää kyllä perehtyä hiukan tarkemmin. Onneksi ohjasin hänet Tipotielle, jossa hän sai tarvitseman avun. Näin jälkeen päin ajatellen oltaisiinko selvitty pienemmällä jos oisin ohjannut jo heti johonkin keskusteluryhmään saamaan vertaistukea...?" -LH Hugo
Kuka palautti Simon takaisin maanpinnalle?
Simo on 30-vuotias vanhempien luona asuva työtön mies. Tavallisesti hän heräilee 12-14 välillä ja aloittaa päivänsä isolla kupilla terästettyä kahvia. Simo lainaa naapurin "Urhon 91v" autoa, sillä naapuri on menettänyt korttinsa. Simo tykkää ajella kaupungille tapaamaan "kyläkavereitaan". He käyvät yhdessä kaljalla ja heidän kautta Simo saa huumeita käyttöönsä. Simo jatkaa pitkin päivää autolla ajelua välittämättä nousevasta humalasta tai huumeiden vaikutuksesta. Välillä hän käy haastamassa huvin vuoksi ja ajankuluksi riitaa toisten laitakulkijoiden kanssa kaupungilla. Kotona ollessaan Simo riitelee vanhempiensa kanssa eikä tee muuta kuin istu huoneessaan.
Yhtenä päivänä Simo aloittaa päivänsä tavalliseen tapaan kahvilla ja lähtee sen jälkeen kylille. Hän käy citarin nurkalla etsimässä kavereitaan, mutta turhaan. Potiessaan
tylsyyttä Simo päättää kiivetä cittarin katolle katselemaan näkyisikö kavereita sieltä käsin. Alkaessaan kiivetä Simo tuntee, kun joku ottaa hänen jalastaan kiinni. Hento naisen ääni pyytää Simoa laskeutumaan takaisin maanpinnalle.
Nainen ihmettelee miksi Simo halusi kiivetä katolle, joten hän päätti kysyä asiaa. Simo kertoi aikeensa naiselle, mutta nainen katsoi Simoa epäilevästi. Nainen, joka kertoi nimekseen
Iida alkoi jutella Simon kanssa hänen taustoistaan. Simo kertoi Iidalle perheestään, työttömyydestään ja alkoholi- sekä huumeriippuvuudesta. Simon kertomuksen jälkeen Iida mietti hetken ja kysyi "etkö sä mielestäsi tarvitse apua?". Simo mietti pitkään tätä kysymystä, mutta omasta mielestään hänen elämänsä on kunnossa. Iida ei alkanut väittämään vastaan tähän vaan jatkoi keskustelua ihan muilla aiheilla. Juteltuaan hetken Simo kysyi Iidalta halusiko tämä lähteä kahville. Sillä hetkellä Simo päätti juoda kahvinsa ilman terästystä ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen.
"Tämä oli erittäin hieno hetki! Jotenkin Simo alkoi ymmärtämään omaa tilannetta ja sai jotakin muuta ajateltavaa. Olen yrittänyt jo pitkään suostutella Simoa tapaamaan uusia ystäviä. Toivottavasti kahviin lisätään tämän jälkeen vain maitoa" -LH Hugo
Aina vahvinkaan ei jaksa...
Marjanne oli vihdoin päässyt kotiin. Hoitolaitoksessa ollessaan Marjanne päätti aloittaa uuden elämän kun pääsee kotiin. Ensimmäisenä iltana samat vanhat kaavat toistui ja samoin joka ilta. Marjanne oli kyllästynyt siihen että oma kulta vaan kittaa alkoholia ja pahoinpitelee omaa pikku poikaansa, jonka takia oma pikku poika viiltelemään ja on muutenkin itsetuhoinen. Marjannen pää ei kestänyt tätä kaikkea. Hän yritti kaikin tavoin ryhdistäytyä ja puuttua miehensä juomiseen ja hakkaamiseen mutta mikään ei auttanut. Tämä kaikki ajoi Marjannen
viimeiselle matkalleen. Yhtenä yönä Marjanne heräsi otti miehensä viinapullon ja omia lääkkeitään ja meni keittiöön pöydän viereen istumaan. Ensin hän otti ison kulauksen viinaa jonka jälkeen nyrkillisen lääkkeitä sekasi ja uudestaan viinaa ja lääkkeitä kunnes hän kupsahti lattialle täristen ja tukehtuen kaikkeen.
"Huhhuh! Tämä oli erittäin iso kolaus perheelle. Tein erittäin paljon kriisityötä perheen kanssa. Kun vaimo kuoli, Pertti masentui ja juominen vain yltyi. Pikkuhiljaa kuitenkin tilanne alkoi tasaantumaan. Kriisityö oli yksi suuri työ miksi minä hakeuduin yksilötyönohjaukseen! " -LH Hugo
Kuka auttaa hoitajaa työhön liittyvissä asioissa?
Kun perheen äiti kuoli masennukseen, perheen oma lähihoitaja Hugo ei enää tiedä miten auttaisi, joten hän tarvitsi
työnohjausta. Hugon työnohjaaja antoi ohjausta ongelma tilanteeseen. Työnohjauksen prosessi on pitkä, mutta Hugo voi antaa hiljalleen apua perheelle. Hugo kävi säännöllisesti yksilökohtaisilla tapaamisilla, siellä keskityttiin asioihin, jotka voisivat helpottaa Hugon työntekoa perheen kanssa esim. Avun antamista, hoidon kehittämistä ja ammattitaidon syventämistä sekä apua Hugon uupumisen ehkäisemiseksi.
"Ai mitä perheelle nyt kuuluu...Aikaa on nyt kulunut n.10 ja Pertti on alkanut käydä AA-kerhossa hakemassa vertaistukea sekä psykologilla puhumassa masennuksestaan sekä syrjäytymisestään. Pertti odottaa eläkkeelle pääsyä innolla. Viimeisessä kuvassa näet miten aikoinani hahmotin Tampereen palvelujärjestelmää" -LH Hugo
TEHTÄVÄ: Kun olet lukenut tarinan ja tutustunut linkkeihin niin käy vastaamassa PAKOLLISEEN kyselyyn --> tästä
KYSELYYN
